Rakentaminen‎ > ‎

Purjekanootin turvallisuuden lisääminen

Viimeisin päivitetty 28.12.2010

Purjekanootin suurimpia turvallisuusriskejä on purjekanootin kaatuminen ja siitä aiheutunut veden varaan joutuminen.

On tärkeää, että kanootin kaatamista ja siihen takaisin kiipeämistä harjoitellaan. Harjoittelu on parasta aloittaa lämpimän veden aikaan rannan läheisyydessä ja avustajan valvonnassa. Kaatumisharjoituksia tulisi tehdä vuosittain vaikka kokemusta olisikin karttunut.

Turvallisuutta voidaan johonkin rajaan asti parantaa purjekanootin teknisillä ratkaisuilla, joita on tähän pyritty listaamaan:
  • Peräsimen rakenteen täytyy olla sellainen, että se ei nouse itsestään irti heloista. Esimerkiksi, jos veneen perä menee alas aallon pohjassa niin puinen peräsin kelluvana esineenä pyrkii ylöspäin. Tällöin peräsin saattaa nousta irti heloistaan.
  • Jos kanootissa käytetään pitkää ohjauspinnaa, niin runkoon on syytä laittaa narulenkki joka estää pinnan putoamisen veteen. Veteen pudonnut ohjauspinna pyrkii kääntymään nivelessään kanootin taakse, jolloin menetetään ohjauskyky ja pinnan poimiminen on vaikeaa ja se voi aiheuttaa vaaratilanteen.
  • Purjeen laskeminen täytyy olla helppoa, esim. nostimen köysilukot tulee olla kannen tasossa (ei esimerkiksi mastossa). Mieluummin hyvät rapulukot kuin knaapit. Kaatumisen jälkeen kun purje nousee ylös, voi tilanteen rauhoittamiseksi olla hyvä että laskee purjeen alas tai päästää takaliesman liehumaan vapaasti irti puomista.
  • Mastokellukkeen käyttöä suositellaan. Mastokelluke on maston huippuun sijoitettava kelluke joka estää maston painumisen veden alle tai jopa kanootin kääntymisen ylösalaisin.
  • Taittuvassa keskikölissä, joka on kölilaatikossa, on syytä olla mekanismi jolla köli saadaan alakautta vedettyä ulos, jos köli on mennyt kölilaatikon sisään. Kölin ulos saaminen mahdollistaa kanootin kääntämisen kölistä pystyyn.
  • Kölissä, joka on kölilaatikossa, on syytä olla mekanismisi (esim. kumiköysi) joka vetää kölin aina ala-asentoon, jos sitä ei ole jollain mekanismilla lukittu ylös.
  • Kanoottiin on syytä varata iso äyskäri. Isolla äyskärillä lappaa vetää nopeammin kuin pienellä. Kaupan olevat äyskärit ovat vain n. 1 litran vetoisia. Paremman saat esim. 5 litran muovikanisterista.
  • Äyskäri ja mela on syytä kiinnittää narulla runkoon. Kaatumisen yhteydessä kanootin sisällä vapaasti olleet tavarat lähtevät liikkeelle. Jos äyskäri ei ole kelluvasta materiaalista, siihen on syytä liimata tai teipata kelluke (esim. solumuovista).
  • Kellukkeita ei ole koskaan liikaa. Kaatunut purjekanootti kelluu kyljellään ja korkealla kelluva runko vähentää veden pääsyä rungon sisäpuolelle. Kelluke on syytä rungon keskikohdassa (leveimmässä kohdassa) ja tiukasti kiinni rungossa. Jos kellukkeet ovat löysien narujen varassa, runko ei kylläkään uppoa, mutta kellukkeet kelluvat veden pinnalla eivätkä kannata runkoa niin kuin on tarkoitus.
  • Jotta vedenvaraan joutunut purjehtija ei joudu eroon purjekanootista ja jotta kaatuneen kanootin kääntäminen olisi helpompaa, on kanootti syytä varustaa tartuntalenkeillä ja partaan tulisi olla sellainen, että siitä saa pidettyä kiinni vaikka purjehtijasta on tullut uimari.
  • Hinausköyden on oltava kelluvaa materiaalia. Veden alla leijuvasta köydestä ei ole paljon apua.
  • Älä käytä paukkuliivejä. Kelluntaliivien kanssa on helpompi toimia vedessä ja ne ovat käyttövalmiit pelastautumisen jälkeen.
Edellä mainitut ohjeet on laadittu pitkältä käytännön kokemusten pohjalta. Mikäli sinulla on ajatuksia muista turvallisuutta parantavista tekijöistä, lähetä palautetta sähköpostilla.
Comments