Retket‎ > ‎

Retkikertomus: Päijänteen kansallispuisto helli retkeilijöitä

11.8.2009

Kesän pääretki suuntautui Päijänteen kansallispuistossa (www.luontoon.fi/..) sijaitseville saarille. Simo ja Asko lähtivät matkaan jo maanantaina 27.7. muiden liittyessä joukkoon itse kukin oman aikataulunsa mukaisesti. Lähtöpaikkana oli Padasjoen Nyystölän kylässä sijaitseva Monuksen ranta.

Alkupäivinä tuuli vaihteli olemattomasta hyvään sivumyötäiseen. Vesisade ei retkeilyä haitannut vaikka yösateita viikon aikana pariin otteeseen saatiinkin. Asko ja Simo vaihtoivat kokeilumielessä kanootteja päikseen. Asko vakuutteli jo tuttuun tapaan, että purjekanooteissa suosittu työntöön ja vetoon perustuva ohjaus ei istu perinteiseen pinnaohjaukseen tottuneen käteen.

Keskiviikkona Olli ja Markku liittyivät joukkoon. Neljän purjekanootin joukko majoittui Isollehietalle, jossa on matala ja leveä hiekkaranta. Sinne eivät isot veneet tule ja yöksikin jää vain tosi harva vene. Nyt siellä oli yksi, josta kantoivat rantaan pöydän, tuolit, pöytäliinan ja taisi olla kukatkin pöydässä. Kattaus oli tosi viimeisen päälle. Päätimmekin, että ensivuoden retkellä teemme saman. Se pöytä voi olla haaste, mutta eiköhän me jotain keksitä.


Kuva: Asko, Olli ja Simo lähes olemattomassa tuulessa

Simo oli järjestänyt torstai-illaksi saunan Monuksen rannasta, jonne myös Harri ja Kari olivat tulossa liittyäkseen joukkoon. Saunan varauksen yhteydessä Simo oli tullut sopineeksi Nyystolän Kyläyhdistyksen (www.epaijanne.net/nyystola) kanssa kanoottipurjehduksen esittelystä paikallisille asukkaille ja mökkiläisille. Kyläyhdistys oli hienosti laittanut ilmoitukset tapahtumasta paikallisiin seinämedioihin. Valitettavasti olematon tuuli ei mahdollistanut mielekästä purjehdusta.

Ilmoitus paikallisessa mediassa

Kuva: Ilmoitus paikallisissa seinämediassa

Heinäkuu oli lämmittänyt veden aremmallekin uimakelpoiseksi ja sauna oli tiedossa, joten kelin ollessa purjehduskelvoton päätimme käyttää ajan tehokkaasti harjoitellen nousemista kaatuneeseen ja pystyyn käännettyyn purjekanoottiin. Simon ja Ollin uudet purjekanootit (purjekanootti.blogspot.com) osoittautuivat erittäin turvallisiksi kaatumistilanteessa. Samalla opimme paikallisilta ravustamisen saloista, ja kuulimme SM-kilpailujen ohjelmasta ja säännöistä (www.raputieto.net/rapu-sm). Päivän päätteeksi saunottiin ja paistettiin lettuja. Tuli siinä illan mittaan myös puheeksi, josko ensi vuonna kokoonnuttaisiin samaan rantaan uudelleen ja pidettäisiin SM-kilpailut Nyystölänlahdella. Pistetään mietintämyssyyn.



Kuva: Iltanuotiolla saunan ja lettujen jälkeen

Perjantaina irtauduttiin taas rannasta, nyt ilman Harria ja Ollia. Matka joutui hyvässä slöörissä (sivumyötäisessä) ja kajakilla matkaan lähtenyt Kari sai panna parastaan pysyäkseen joukon mukana melomalla. Leiriydyimme Isoon Lammassaareen. Simo ja Asko yrittivät vaihtaa rikejä keskenään ja homma onnistuikin ilman suurempaa virittelyä. Iltaa kohti yltyneessä tuulessa Simon kanootin runko osoitti hyvät ominaisuutensa, jota vielä edelleen vauhditti Askon isompi purje. Yksissä tuumin siinä kehuttiin rungon ominaisuuksia - ja Asko kaupitteli omaa kanoottiansa pois.



Kuva: Kari ja Simo tauolla

Lauantaiaamu valkeni tyvenenä. Asko suuntasi koti kohti ja vielä matkassa olleet Simo, Markku ja Kari suuntasivat kohti Kelventeen saarta. Matkanteko oli sen verran hidasta että päätimme suosiolla leiriytyä Kelventeen saaressa sijaitsevaan Nimettömän suojaiseen laguuniin. Keräsimme jälkiruuaksi mustikoita, joita Kelventeen rinteet olivat puollollaan. Iltaa kohti purjehduskeli parani, joten Markku ja Simo kävivät nautiskelemassa hyvästä tuulesta. Illan päätteeksi teimme vielä kävelyretken Koukunlahteen ja Karhunkämmenelle. Siinä matkalla ihmettelimme luonnon saavutuksia. Muistelimme biologian tunneilta supan synnyn syitä ja tunnistimme kasveja. Taikinamarjapensas oli helppo tunnistaa mutta kuusama ja näsiä, kumpi oli kumpi, vaativat tarkastuksen matkan jälkeen.



Kuva: Iltäkävely Kelventeellä

Sunnuntain paluumatkaa tehtiin melan voimalla. Lietsaaren hienolla hiekkarannalla pysähdyimme kahvipaussille ja Simo kaatoi tarkoituksella kanoottinsa täydessä retkivarustuksessa. Pelastautuminen onnistui taas hienosti vaikka vettä hiukan jäikin kanootin pohjalle.



Kuva: Simo testaa kanoottinsa ominaisuuksia

Tauon jälkeen matka jatkui melomalla kohti Monuksen rantaa. Markku teki vielä retken päätteeksi päivän hyvän työn hinatessaan moottorivauriosta kärsineen ja airottoman soutuveneen rantaan. Ensi vuoden retkikohdetta ehdittiin pohtia jo ennen kuin keula kohtasi rannan retken päättymisen merkiksi

Comments