Retket‎ > ‎

Retkikertomus: Pikapurjehdus Päijanteellä

8.6.2007

Matkan lähtöpaikka on pieni Römön saari, Tehinselän eteläpäässä Virmailan pohjoispuolella. Tarkoituksenani on suunnata purjekanootin keula, kohti pohjoista aina Tehinsilmälle asti. Tehinsilmä on Päijänteen suurin loisto, joka sijaitsee Tehinselän puolessavälissä, Tehin niemellä.

Purjehdusaamu valkeni tyynenä ja lämpöisenä. Päijänne on aivan peilityyni. Kanoottia valmistellessani matkaa varten, virisi mieto tuuli kaakon suunnalta. Päätin aloittaa matkani kiertämällä Römön saari etelän kautta, jotta pääsisin Tehin selälle avonaiseen tuuleen.

Kanootti lipui n. kahden solmun vauhtia kohti kääntöpaikkaani. Tarkkaillessani miltä suunnalta tuulenvireet tulevat, huomasin takaharuksen kiinnityksen irronneen. Taisi tulla aikamoinen ongelma, koska kanootin takakannelle on vaikea mennä, kun kanootti on kulussa. Päätin kuitenkin yrittää korjata asiaa, ilman rantaan menemistä. Suuntasin kanootin keulan kohti tuulta ja laskin keulapurjeen alas. Isoa purjetta on käytännössä melkoisen vaikea laskea, koska silloin ei avotilassa pysty työskentelemään. Kurottauduin mahalleni takakannelle, ja sain yhdellä kädellä sidottua haruksen paikoilleen. Saatuani haruksen kiinnityksen korjattuna pystyin taas jatkamaan matkaani.

Kulkusuuntani oli kohti Jänis-saaria, koska tällä suunnalla kanootin kulkunopeus oli mahdollisimman reipasta. Matkatessani havaitsin etäämmällä kanootista muutamia kalojen hyppyjä. Silloin mietin, miksen ottanut mukaani uisteluvälineitäni, koska olisi ollut mahdollista saada hieman punalihaista mökille vietäväksi. Liikkuessa Päijänteen selillä, on usein mahdollista havaita kyseisiä taimenien pintauksia.

Olin noin kilometrin päässä kohteestani kun tuuli tyyntyi kokonaan. No, ei muuta kuin odottamaan tuulenvirettä. Jouduin lillumaan ainakin tunnin melkeinpä paikoillaan. Oli mainio tilanne syödä eväitä. Ohi ajava moottoriveneilijä havaitsi minut ja tuli kysymään tarvitsenko hinausapua. Siinä turistessamme hän ihmetteli kummaa kulkuneuvoani, kun se ei ole kanootti eikä purjevene, niin mikä se sitten on? Kerroin hänelle se olevan purjekanootin. Tästähän vasta mielenkiinto heräsi. Jutustellessamme virisi mieto tuuli ja pääsin jatkamaan matkaani.

Vihdoin saavuin Tehinsilmälle. Aikani ihasteltuani maisemia, käänsin keulan paluumatkalle. Tuuli voimistui kaakosta ja kun olin matkalla etelään, sai kanoottini kirittyä mukavan matkavauhdin.

Laidalla istuen nopeus nousi 4,5:teen solmuun, millä nopeudella matka taittui joutuisasti.

Kilometriä ennen kotilaituria huomasin keulapurjeen toiseksi alimman ratsastajan irronneen keulaharuksesta. En kuitenkaan alkanut korjaamaan sitä, koska tällöin olisi täytynyt rantautua johonkin saareen, jotta olisin voinut korjata kyseisen vian. Puolikilometriä ennen kotilaituria jouduin tekemään useita luovimisia saarien välissä, koska tuuli oli vastainen. Kotilaiturissa ei tuullut lainkaan, jotenka rantautuminen sujui rauhallisesti. Matkaani kulutin aikaa noin kuusi tuntia. Toivottavasti joskus pystyisin jatkamaan purjehdusta Tehiltä pohjoisemmaksi, aina Judinsaloon asti. Sen aika näyttää ja pitäähän sitä olla haaveita.

Ei sen matkan kovin pitkä tarvitse olla, kun siitä syntyy muistoja.

Teksti: Seppo


Comments