Retket‎ > ‎

Retkikertomus: Pläkää ja navakkaa tuulta Puulalla

2006

Loma oli alussa ja piti päästä luonnon helmaan pariksi päiväksi. Kohteena oli Puulavesi, joka sattuu suunnilleen Suomen kauneimman kunnan Kangasniemen (www.kangasniemi.fi) ja Mikkelin välimaaston Etelä-Savossa. Lähtöpaikka oli epäkiitollinen purjehtimisen kannalta - Kortesalmi Puulaveden länsipuolella. Puulalla on isojakin selkiä, mutta Kortesalmelta joutuu purjehtimaan kapeita reittejä pitkin aavalle vedelle. Olin varannut reissuun 3 päivää, mutta sääennuste ei ollut kovin lupaava - ensimmäisenä päivänä tyyntä ja toisena päivän navakkaa ja jopa yli 10 m/s tuulta.

Säätietoihin luottaen ja sen takia ilman suuria odotuksia lähdin liikkeelle puolilta päivin. Parin kilometrin hitaan taivaltamisen jälkeen tuli totaalinen pläkä. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin mutta tuskan hiki oli suurin, silla matka ei edennyt ollenkaan. Vetelin melalla rauhallisesti jotta edes jonkinlaista edistystä tapahtuisi. Muutaman kilometrin jälkeen olisi ensimmäinen hyvä lepopaikka: Uitonniemi. Koska matka oli edennyt vaivalloisesti jatkoin matkaa pysähtymättä ja valmistauduin eväiden syömiseen kanootissa. Eväiden syönti tyynessä olisi helppoa samalla kun purjehti.

Tunnit kuluivat, mutta onneksi tuuli näytti elpyvän. Pahaksi onneksi tuuli oli suraan vastainen. Kapealla reitillä luoviminen tekee matkanteosta hidasta, mutta parempi sekin kuin aivan tyven. Mainiemenselällä oli enemmän tilaa ja loppumatka eteni hyvää vauhtia. Matkalla olin päättänyt leiriytymispaikaksi ensimmäisen sopivan - Pienen Paatsalon.

Puulavesi tarjoaa erinomaisen verkoston leiritymispaikkoja melojille ja muillekin kevytveneilijöille. Leiripaikoilta löytyy yleensä nuotiopaikka, polttopuut, kirves, saha ja telttapaikat. Leiritymipaikat on merkitty hyvin retkeilykarttaan karttaan ja rannalla on pystytetty keltainen kyltti löytämisen helpottamiseksi. Leiriytymispaikkoja on niin tiheään, että päivämatkalle voi yleensä suunnitella lounaspaikan ja matkahalujen/-vauhdin mukaan voi valita kahdesta yöpymispaikasta.

Pienen Paatsalon ranta on etelän suuntaan, joten ilta-auringosta siellä ei voi nauttia. Ranta on matala lahden poukama hienolla hiekkarannalla. Pienelle porukalla löytyy telttapaikat puiden siimeksessä.

Ennen minua leiripaikalle oli saapunut perheenisä kahden alle kouluikäisen poikansa kanssa. Siinä turistessa ilta meni mukavasti ja opin "isältä" paikallista historiaa.

Tuuli yltyi yön aikana niin, että kävin varmuuden vuoksi katsomassa miten kanootti pysyi rannalla. Saatiedot muistaen olin sen kyllä sitonut kiinni rantapuihin, mutta nyt tuuli nosti aallot rannalle niin että vedin kanoottia hieman pidemmälle.

Paatsalon aamu on hieno jos aurinko sattuu paistamaan - nyt taivas oli pilvessä ja tuuli navakkaa ja täysin vastakkaisesta suunnasta kuin edllisenä päivänä. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa - jäädä alueelle purjehtimaan päiväksi tai lähteä paluumatkalle. Sää ei houkutellut turistia, joten päätin lähteä takaisin Kortesalmen suuntaan. Tiedossa oli pitkä päivä sillä täysin vastainen tuuli tiesi ahkeraa luovimista kapeilla alueilla. Tuulen voimakkuus oli sitä luokkaa että etsin suojaisempia reittejä saarien välistä, joka edelleen hidasti matkantekoa.

Kaikonselän alkupäässä aalto oli noussut melkoisen korkeaksi, joten ajattelin ensimmäistä kertaa kokeilla melomista. Ajattelin että suoraan melomalla voisi olla matkanteko nopeampaa ja turvallisempaa kuin kuin isossa allokossa vastatuuleen luoviminen. Minulla oli kaksilapainen kajakkimela mukana, mutta kulku oli turhauttavan hidasta. Luovuin melomisesta ja vedin purjeen takaisin mastoon. Luovin Kaiskonselän länsipuolta jossa allokko oli pienempää mutta tuulta oli enemmän kuin riittävästi.

Tunnit kuluivat ja matka taittui vaivalloisesti. Saavuin vihdoin Uitonniemen leiripaikalle, jossa söin tukevasti ja heittäydyin hetkeksi pitkälleni. Uskoin että iltaa myöten tuuli tyyntyy ja pääsen rahallisissa olosuhteissa purjehtimaan viimeiset kilometrit. Näin kävikin. Tuuli helpottui vaikka olikin edelleen navakkaa. Touhua hidasti jatkuva lappominen. Allokossa vettä tuppasi reilusti sisäpuolelle ja minun täytyi säännöllisin välein tyhjentää lastia. Sitten sattui matkan ainoa pienempi haveri. ACA:ssa kahveli ja puomi on kiinnitetty silmukkaruuvilla, josta nyt irtosi mutteri. Purjehdin lievästi haavoittuneena rantaan ja onnekseni mutteri löytyi helposti kanootin pohjalta. Minulla oli pieni jakoavain varusteissa joten sain kanootin helposti purjehduskuntoon. Matka jatkui taas ja määränpääkin häämötti.

Ennusteeni tuulen tyyntymisestäkin osui kohdalleen - viimeiset sadat metri purjehdin taas lähes tyvenessä. Majapaikkani Kortesalmen jälkeen oli tervetullut lepopaikka. Takapuoli oli kipeänä kahden päivän istumisesta. Aika oli mennyt enemmänkin luovimisessä kuin matkasta nauttien. Reissusta jäi sen verran hampaan koloon, että täytyy varmaan tehdä sama reitti uudelleen.

Teksti: Kari
Comments